25-vuotias pelkää uransa olevan ohi ennen kuin se edes alkoi – ja varastolla verta vuotava sai haukut menetetystä 50 euron lahjakortista!

Kuvittele tilanne: olet juuri täyttämässä 25 vuotta, taskussasi on kaksi tuoretta korkeakoulututkintoa, tilisi on täysin velaton ja edessäsi häämöttää arvostettu harjoittelupaikka huippuorganisaatiossa. Useimpien mielestä tämä kuulostaa täydelliseltä unelmalta ja menestystarinalta. Silti samaan aikaan moni nuori aikuinen kokee olevansa jo auttamattomasti myöhässä työelämän armottomasta kilpajuoksusta.

Eräs vastavalmistunut maisteri jakoi tuskansa tulevaisuudesta, joka tuntuu liukuvan käsistä ennen kuin se on edes kunnolla alkanut. Huoli kumpuaa nykypäivän rekrytointimarkkinoiden kovista vaatimuksista. Työnantajat vaativat yhä useammin vuosien vakaata ja yhtäjaksoista kokemusta samasta roolista, kun taas opiskelijoiden ansioluettelot täyttyvät väistämättä lyhyistä projekteista, harjoitteluista ja pätkätöistä. Pelko siitä, että aikaikkuna vakituisen asiantuntijauran aloittamiseen sulkeutuu lopullisesti heti valmistumisen kynnyksellä, ajaa monet suoranaiseen paniikkiin.

Read nextHän jätti irtisanoutumisen tanssilla – näin pomot kostavat

Kysymys siitä, tekeekö kokemusten etsiminen ja pätkätöiden vastaanottaminen hakijasta lopulta ikuisen harjoittelijan, jakaa mielipiteet rajusti. Yksi kommentoija muistuttaa, että 25-vuotias on työmarkkinoilla vielä täysin keltanokka, eikä kukaan järkevä rekrytoija odota vuosikausien johtajakokemusta vastavalmistuneelta. Hänen mukaansa uratarina muodostuu ehjäksi kokonaisuudeksi vasta vuosien päästä taaksepäin katsottaessa, ja laadukas harjoittelu kannattaa aina käydä hyödyntämässä.

Toinen kommentoija puolestaan varoittaa pätkäputken vaaroista. Hänen mukaansa pitkittyneet harjoittelukaudet ja hajanaiset työpätkät voivat muuttua nopeasti taakaksi, sillä nykyiset seulontajärjestelmät suosivat sitoutuneita tekijöitä. Liian pitkään joustavuutta ja silpputyötä sietävä tekijä saattaa huomata jäävänsä rannalle silloin, kun oikeita vakituisia paikkoja jaetaan.

Mutta jos toimistojen ja yliopistojen käytävillä ahdistaa tulevaisuus, suorittavassa portaassa todellisuus on vieläkin armottomampaa. Samalla kun nuoret pelkäävät ansioluetteloidensa puolesta, yritykset keksivät toinen toistaan kierompia tapoja manipuloida työntekijöidensä käyttäytymistä. Esimerkiksi eräässä varastossa oli otettu käyttöön kuukausittainen turvallisuusbonus, jossa jokaiselle työntekijälle luvattiin 50 dollarin lahjakortti, jos tapaturmia ei kirjata.

Kun yksi työntekijöistä loukkasi kätensä vakavasti rikkinäiseen kuormalavaan, esihenkilön ensimmäinen huoli oli se, viedäänkö asiaa virallisiin papereihin ja meneekö kaikkien bonus sen myötä sivu suun. Lopputulos oli irvokas: työyhteisö kääntyi verta vuotavaa työtoveriaan vastaan, vaikka vaarallisesta lavasta oli ilmoitettu johdolle jo viikkoja aiemmin ilman mitään korjaustoimenpiteitä. Johto onnistui viidenkympin lahjakortilla ulkoistamaan turvallisuuden valvonnan ja vastuun työntekijöiden keskinäiseksi häpeärinkiksi.

Nämä kaksi tapausta paljastavat karulla tavalla saman kolikon kaksi puolta: toisaalla pelätään, ettei oma arvo koskaan riitä vakaaseen työhön, ja toisaalla työnantajat uhraavat ihmisarvon nimellisen bonusjärjestelmän alttarille.

Ylitöissä-podcastin juontajat ottavat nämä kuumat perunat käsittelyynsä ja väittelevät jakson uutuuslähetyksessä siitä, milloin urapaniikkiin on oikeasti aihetta ja milloin peli on vihellettävä poikki.